Neuvolasta

Käytiin maanantaina sitten siellä ekassa neuvolassa. Ihmeemmin ei jännittänyt kun sinne mentiin ja terkkarikin oli huippumukava. Toisaalta ehkä omaa oloa helpotti, että terkkarikin oli hyvin nuori ja kertoikin tämän olevan hänen ensimmäisiä ensikäyntejään, joten joutui usein varmisteleemaan papereistaan, että onko kertonut nyt varmasti kaiken ja kysellyt oleelliset ja jakanut jokaisen lippulappusen. Mitään labroja ei tosiaan ollut tai mitään sydänääniäkään kuulosteltu, vaan ihan höpistiin. Mukanani vein kaikki postitse saapuneet esitietolappuset, vaikka suunnittelin että olisin jättänyt ne kotiin ja sanonut unohtaneeni. Sen verran hävetti meikäläisen rustailumokat. Toisinsanoen.. lappua täyttäessähän kysellään isästä ja äidistä. Oonhan mä nyt vastaavia täyttänyt moniakin, mutta en koskaan tällaisessa yhteydessä, joten niinhän mä ruksailin sinne itselleni syövän, keuhkosairauden, suolistosairauden.... Kunnes tajusin, että perkele. Mähän olen tässä kohtaa se äiti. Kerroin tästä sitten terkkari-tytölle, joka vaan nauroi onneksi. Laitettiin ne tiedot kuitenkin sitten sinne sukurasitteisiin, vaikkei niitä minulta onneksi löydykään.

Kotiin viemisiksi tuli läjä kirjoja ja lehtisiä. Siskolle lähetin nivaskasta kuvan ja vastineeksi sain toteamuksen, että parempi aloittaa lukuloma jo nyt, niin saatat päästä urakassa loppuun ennen laskettua aikaa. Aloin miettimään asiaa, että on sitä ennenkin muksuja maailmaan pyöritelty ilman kaikenmaailman oppaita. Ja vaikka nyt sanon näin, niin kyllä mä haluan kaikki mahdolliset tutkimukset raskauden aikana ja kaiken kivun lievityksen sekä osaavan henkilökunnan ja sairaalapuitteet ympärilleni sitten itse synnytykseen, eli minnekään saunan lauteille en haikaile naapurin rouvien auteltavaksi. Taidan mennä tässäkin kohtaa sellaista kultaista keskitietä siis. Ei hössötyksiä. Lueskelen sitten jos tulee kysymyksiä mieleen..

Ultraan tuli tänään kutsu kättärille. 16.7. pitäisi sitten nähdä ekaa kertaa vauva oikein livenä. Ihan kiva nähdä muutakin kuin tätä turvotusta ja läskiä. Ehkä ne mamma-vaistotkin sieltä sitten herää kunnolla, kun nyt ne iskee vaan aina välillä hirmuisena shoppailu-intona (jolle en ole antanut periksi!). Ainoa vauvalle "hankittu" asia on kehto, joka on ainakin äitini isoäidin vanha ja joka on perintönä kulkeutunut perheen vanhimmalle tyttärelle, eli isosiskolleni. Ilman muuta meikäläisen lapsonen pääsee siihen kuulemma nukkumaan, joten tiedä vaikkapa roudaisin sen jo huomenna Tampesterin reissulla matkaani (jonne btw saan mennä miehen uudella autolla, joka haettiin tänään!!!).

Ihana yli 100vuotias kehto-vanhus

Mutta palaamma myöhemmin, nyt alkaa ruoka olemaan valmiina... Pakko ihan oma tilitys varata ruoka-aineille ja pahoinvoinnille ym. ihmettelylle :)