Jälleennäkemisen riemua

Piip piip piip.. Herätyskello!!! Yli neljä ihanaa viikkoa ilman tuota raastavaa mökää ja nyt sen tahtoon on vaan taivuttava. Kuuman suihkun kautta ihmisen näköiseksi muuntautuminen ja kohti neuvolaa. Ensimmäinen lääkärikäynti oli siis tänään. En oikein tiennyt mitä odottaa, kun tuntuu että jokaisella nuo menee hiukan eri kaavan mukaan, mutta tiettyjä kauhukuvia mulla jo oli.

Kaikki alkoi tutulla kaavalla, eli ensimmäisenä kuseksimaan purkkiin ja todeta että liuskatesti näyttää normaalia, kuten viimeksikin. Sitten mittailemaan verenpaineet, jotka poikkesivat edellisestä kerrasta hiukan, mutta olivat kuulemma edelleen normaalit. Paino tuntui lääkäriä erityisesti kiinnostavan, koska tähän mennessä oltiin tultu niin reippaasti alaspäin sen kanssa, mutta nyt oli edistystäkin tapahtunut. Ei ihan huimasti ja ei olla vielä edes lähtöpainossa, mutta reipas 200grammaa on tullut lisää edes.

Kohdunsuu tutkittiin ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka mä oon tätä asiaa ehkä eniten jännittänyt, niin aivan turhaa. Toisaalta tää ei eronnut mitenkään peruskäynnistä gynekologilla, mutta samalla tätä ei edes mieltänyt itse tilanteessa samanlaisen epämiellyttäväksi. Ehkä pää jotenkin asennoituu, että nyt tätä tehdään vauvan takia (+nopeasti se oli ohi). Tämän jälkeen kuunneltiin vielä hieman sydänääniä ja hienostihan se siellä ravasi! 

Sitten ihan ehdottomaan lemppariini! Tänään ultrattiin!!! Rakenneultrahan mulla on vasta 9.9. ja olin asennoitunut, että nämä kaksi ultraa tässä on ja siinä se, ellen itse sitten halua yksityiselle halua mennä erikseen. Oli niin mahtavaa nähdä yllättäen miten siitä pienestä pomppivasta pavusta oli tullut oikeasti ihan vauvan näköinen. Se on edelleen ihan hurjan aktiivinen ja koitti pakoilla ultraakin parhaan kykynsä mukaan. Silti mä näin pään, selkärangan, kylkiluut ja sen pompottavan sydämen. Lisäksi nyt kaverilla oli aivan selvät pitkät kädet ja jalat, joilla se huiski menemään! Ihmettelin lääkärille miksen sitten tunne mitään potkuja, kun kaveri siellä riehuu noin kovin, niin sain vaan vastauksen, ettei kaikki tunne vielä tässä vaiheessa..

Eli näillä fiiliksin mä nyt istun himassa, odotan vatsa kurnien kinkkukiusausta uunista ja mietin voisikohan sitä lähteä etsimään taas kaikkea ihanaa vauvalle.. Onnistuneen neuvolareissun ja viimeisen lomapäivän kunniaksi.

Enää ei ole kesää jäljellä, mutta onneksi odotankin jo talvea ;)

Niin se alkaa olemaan loma kohta lusittu. Huomenna viimeinen vapaa ja sitten onkin aika palata suoraan iltavuoroon - katotaan miten ämmän käy. Loma meni jotenkin ihan hujauksessa, vaikkei oikeastaan tehty mitään. Kummitytön treffaus jäi väliin, kun kärsin noin viikon verran toistuvasti päänsärystä, niin eipä sitten innostanut istua autossa pitkää pätkää, jos särky taas olisi yllättänyt. Veikkaan kipujen johtuneen huonosta ruokavaliosta ja muutenkin ravinnon vähäisestä määrästä. Nyt alkaa olemaan ruokailut pikkuhiljaa paremmat. En mä varmaan vieläkään tarpeeksi syö, mutta ainakin paremmin kuin tovi sitten. Nyt on himassa jogurtteja, leipää ja hedelmiä, joita koitan napostella. Lisäksi koittanut syödä edes kahdesti lämpimän ruoan päivittäin. Systeri tuli sentään rennosti juhlittua, eli kunnon ruokailut Tampereella The Grillissä! Suosittelen lämpimästi! Ehkä paras pihvi minkä olen koskaan syönyt!

Vauvamaha viikolta 17

Ei reissattu sitten pohjoiseen, mutta ihan riittämiin oli täällä Helsingissäkin. (Sori äiti, nähdään sitten toisella kertaa!!!) Miehen duunipaikalla hääräilin viikon verran, kun hallia on laajennettu ja pääsin siinä sitten maalailupuuhiin. Mukavaa hommaa ja olihan sekin yhdessä tekemistä, kun aamusta saakka purettiin ja maalattiin, sekä illan päätteeksi syötiin ja saunottiin. Hääpäiväkin meni remppaillessa, eikä sekään oikeastaan haittaa. Lahjaksi kun hommasin liput meille Cheekin keikalle perjantaiksi, niin tavallaan se hääpäivä tuli sitten juhlittua stadikalla pari päivää myöhässä. Pakkohan se on myöntää, että vaikken Cheekistä pidä, niin mahtava keikka oli! Aluksi ajattelin, että onhan mieskin kestäny mun mukana rockia kuuntelemassa hämyisissä baareissa, vaikkei tykkää, niin kyllä mäkin yhden Cheekin kestän. Hyvin kestin ja enemmänkin: viihdyin! Oli oikeasti mukavaa!

Mites sitten tämä odotus? Viikko 18+0 ja ei tunnu vieläkään odotukselta!!! En mä tiedä oonko mä vaan niin uuno, mutta vieläkään en tunne mitään potkuja? "Perhosen siiven hipaisuja, nippailuita..." En minä tiedä. Kyllä mä nyt jotain tunnen, mutta tunsin mä ennen raskauttakin. Joskus massua kipristää, joskus tuntuu kuin kuplisi, joskus kramppaa. Joskus syynä on pieru ja joskus se menee ohi ilman että edes tajusi tunteneensa mitään. Ehkä mä vaan odotan siihen asti, että näen monon kuvan vatsan läpi ennen kuin osaan ajatella, että hei nyt potkii.

Vauvalle on tullut hamstrattua jonkun verran taas lisää vaatteita ja tarvikkeita, jonka seurauksena oli nyt jo sitten hankittava lisää säilytystilaa kotiin. Olin ajatellut ettei vielä toviin sellaisia tarvitse miettiä, että ehtiihän sitä viimeistään äitiyslomalla, mutta mun vaatekaapin rajat alkavat tulemaan vastaan, kun se toimii jo nyt myös liinavaatekaappina. Nyt on sitten pari lipastoa hankittuna, joten tilaa on myös syksyn viimoihin tarvittaville huiveille yms. ja toinen lipasto vallan vauvan kamppeille.

Uudet lipastot (ja lamput, mutta kun mun oli ihan pakko!)

Lakanoita, harsoja, bodyjä, housuja, myssyjä, 

haalareita, sukkia...Jopa vaippoja!

Huomenna olisikin sitten ensimmäinen vierailu neuvolan lääkärillä. En tiedä oikein mitä odottaa. Jännittää niin pirusti. Oikeastaan huominen ei kiinnosta yhtään, mutta ehkä saisin kuulla taas vähän sydänääniä?! Toivottavasti ainakin, mutta jos en, niin sitten pitänee malttaa tasan 2viikkoa, jolloin pääsee ultraan taas. Hyvällä onnella sitten selviää, mitähän väriä sitä uskaltaisi lähteä hankkimaan noiden neutraaleiden kaveriksi.. Tärkeintähän se toki ei ole, mutta kyllä se kutkuttaa mieltä, että pitääköhän mun veikkaukset yhtään paikkaansa. 

Kirjautumisongelmia

Pitkään en päässyt kirjautumaan tänne blogiin. En sitten tiedä oliko ongelma siinä, että olisin halunnut päivittää tabletilla/kännykällä ja jostain syystä se ei toiminut, vai muuten vain bloggerissa. No nyt on jäänyt useat asiat päivittelemättä..

1. Labrat
Neuvolassa sain päättää haluanko sikiön poikkeavuus seulontoihin ja tietysti halusin! En oikeastaan vieläkään osaa kuvitella miksi joku ei haluaisi, mutta ehkä se on vähän sama asia kuin joku haluaa synnyttää luomuna ja kotona, kun toinen haluaa kaiken mahdollisen kivunlievityksen sairaalaoloissa. Labroissa kävin siis siinä viikolla 10 ja melko näppärästihän se meni. Varauduin että lähden heti aamulla, jotta ehdin ennen jonotteluja. Valitettavasti vaikka olin 3 minuuttia labran aukeamisen jälkeen paikalla, niin ennen mua oli kymmeniä ihmisiä jo odottamassa. Toki olin yllättynyt miten nopeaa silti kaikki oli, enhän ollut aiemmin pk-seudun labroissa vieraillut, kun täällä ollaan asuttu vasta vajaa vuosi. Alle kymmenessä minuutissa istuin mukavan terveydenhoitajan juttusilla, jolle vein etukäteen annetut pissanäyteputkilot ja joka sitten otti useamman putkellisen verta. Tämän jälkeen sain kurvailla takaisin kotiin.

Ensimmäisiä vaatehankintoja vauvalle

2. Ensimmäinen ultra
Menin ultraan yksin, surullisena ja vihaisena. Mies ei lähtenyt mukaan ja vetosi työkiireisiin. Olen edelleenkin asiasta pettynyt, mutta en ehkä suoranaisesti enää vihainen. Harmitti ja harmittaa vieläkin miten työ voi mennä edelle. Varsinkin kun työ on hyvinkin joustavaa ja hän olisi töistä myöhästynyt ihan jopa tunnin verran. No toki hänen työpaikallaan asiasta ei tiedetä, joten miten asian suhteen voitaisiinkaan joustaa. Eipä tuo mies ole kertonut vielä kenellekään! Enkä tiedä kertookokaan. Sekin harmittaa, ehkä jollain tasolla loukkaa. En jaksa nostaa asiasta enää edes älämölöä, kun en ole 100% varma olenko oikeutettu tällaisiin fiiliksiin, vai onko ne vaan hormoonit jotka siellä pistää veren jatkuvasti kiehumaan.

No anyways, menin kättärille taksilla, koska pelkään ajaa Helsingin keskustassa. En ole siellä ajanut, enkä usko että se eroaisi mitenkään muuallakaan ajamisesta, mutta kun on tietty kireä aikataulu niin en kaipaa lisää stressiä ja paniikkia. Taksikuski oli mukava, jolle sain purnata yksin menemisen harmista ja samalla mainita ääneen ehkäpä se todellisen syyn miksen olisi halunnut mennä yksin: mitä jos kaikki ei ole kunnossa? Mitä sitten? Kättärillä päätin soittaa äidille, jolle olin päätynyt kertomaan raskaudesta noin viikkoa aiemmin. VIRHE! Älä ikinä soita ihmiselle, jonka perusluonne on negatiivinen ja joka on itse kokenut raskauksien kamalat puolet (kohdun ulkoiset raskaudet, keskenmenot...)! Sellainen ihminen ei osaa tukea, vaan tartuttaa ne omat kamalat kokemuksensa sinuun niin että melkein itku silmässä lopulta päädyt tutkimuspöydälle.

Onneksi kauhun kyyneleet vaihtui nopeasti onnellisiin sellaisiin, sillä vatsan päältä ultraamalla pikkuinen löytyi samantien. Kaveri oli oikein vilkas ja pomppi ylös-alas koko ultrauksen ajan heilutellen käsiään. Kuvia sain matkaan kaksi ja neuvolakorttiin päivitettiin uusi laskettuaika (joka ei tosin muuttunut kuin päivällä). Tällä kertaa päätin kävellä metrolle kättäriltä ja soittaa muutaman puhelun, joissa kertoa uutiset tärkeimmille. Illalla myös kerroin töissä esimiehelle asiasta ja onnitteluja sateli.

Papu <3

3. Ulkomaan matka
Sinnittelin töissä tuonne heinäkuun loppuun jossa mulla sitten alkoi kesäloma. Ensimmäisenä lomapäivänä lennettiinkin Turkin lämpöön, jossa makoiltiin pari viikkoa. Loma oli noh... Erilainen. En edelleenkään tiedä, johtuuko nämä jatkuvat pettymyksen tunteet yms. raskaudesta vai oliko oikeasti ehkä huonoin loma ikinä. Toki oma olo oli melko tuskainen kun lämpöä oli sen 35-40astetta kaksi viikkoa putkeen ja mikään ruoka ei tahtonut maistua. Välipaloja ei oikeastaan ollut, joten vedin koko kaksi viikkoa jääteellä/vedellä/illallisella. Joinain harvoina päivinä tilasin lounasaikaan ranskalaisia tai pizzaa, mutta tuntui turhauttavalta kun kuumuudessa ei mikään maistunut senkään vertaa. No ainakin sai karisteltua työstressit pois ja palvottua aurinkoa oikein olan takaa. Lisäksi kotiin tuomisina tuli hirmuinen läjä kenkiä, joita ei voi kuin rakastaa <3 ja iltaisin sai nauttia oikeasti hyvistä ravintoloista.

4. Neuvolan terkkarikäynti ja sydänäänet
Tosiaan palattiin sitten Suomeen tuossa 8.8. ruokamyrkytyksen saattelemana, joten se yö oli melko tuskainen. Onneksi paluu oli kuitenkin pe-la välisenä yönä, niin sai sitten palautua matkasta vielä sen viikonlopun siinä. Lauantaina olo oli hapero tietysti, mutta purin silti kaikki tuomiset ja pesin pyykit ja laitoin kaiken paikalleen, sekä lemmikit haettiin hoidosta. Kyllä niitä olikin ollut ikävä!! Sitten maanantaina oli ensimmäinen terkkakäynti. Mun terveydenhoitajaksi on osunut mukava ulkomaalainen nainen. Mua aina hieman jännittää, kun mietin mitenhän kommunikaatio sitten pelaa, mutta ihan turhaa. Noottia tuli sillä paino on pudonnut kolmisen kiloa, mutta väitän sen johtuneen tuosta matkasta, josta seurasi syömättömyyttä ja pahoinvointia ja uskonkin, että nyt kun olen päässyt kotiin ja ihanien välipala-jogurttien ja rahkojen kimppuun, niin ateriarytmitkin paranee ja ehkä hissuksiin se painokin lähtee nousemaan. Suurinosa ajasta meni siihen kun neuvolakortista kirjailtiin tietoja kättärikäynnistä ja sitten ihan perus "mitä kuuluu ja miltä tuntuu" löpinöitä käytiin läpi. Ei kuulu kummempia ja mitään ei tunnu. Lopuksi kuunneltiin sydänäänet, jotka paljastivat pikkuisen sykkeen olevan siinä 145 luokkaa, eli oikeinkin hyvät. Myös tuolla neuvolakäynnillä nyt opin itse ottamaan ne sokeri- ja protsku-jutut pissanäytteestä ja mittailemaan itsekseen ne verenpaineet. Missään ei valittamista.

5. Loma jatkuu vielä
Nyt siis edelleen jatkan vielä kesälomailua. Ystäviä olen nähnyt paljon ja koittanut keskittyä tosiaan siihen syömiseen, ettei enää tulisi siitä valituksia. Lisäksi päätin että nyt saa lusmuilu riittää, että mun on saatava vahvistettua tätä kroppaani, jotta se kestää tän raskauden. Mulla on selässä skolioosia ja lisäksi muutenkin yliliikkuvat nivelet, niin lihaksisto on vaan saatava pysymään kunnossa, jotta jaksan tämän ja myös sitten tulevan vauvan kanssa. Kävinkin ystävien kanssa tutustumassa joogaan, joka oli kyllä ehdottoman ihanaa ja aion mennä jatkossakin! Lisäksi sain sovittua parit treffit personal trainerin kanssa, että katsotaan saliohjelma sellaiseksi joka sopii nykyiseen ja tulevaan. Aiemmat ohjelmat kun ovat olleet hyvinkin tuloskeskeisiä, niin nyt tarvitaan sellaista kuntoa ylläpitävää ja raskaus huomioonottavaa treeniä. Hyvät fiilikset niistä. Lisäksi hyvää fiilistä on ollut tarjolla useana muunakin päivänä. Eräänä päivänä seikkailtiin ystävän kanssa Suomenlinnassa ja eilen kierreltiin Korkeasaaressa. Myös yksi päivä käytettiin ostoksiin ja nyt mulla onkin sitten muutamat uudet jegginssit, jotka antavat tilaa mahalle ja pystyn hengittämään niissä!

Jatkossa lomalle toivottavasti mahtuu nyt omaa aikaa myös miehen kanssa, joka jo palasikin takaisin töihin, mutta lomailee sitten onneksi kanssani taas ensiviikolla. Mahdollisesti road trippaillaan sitten koiran kanssa vähän ympäri Suomea. Yhteinen aika tulisi kyllä tarpeen, sillä ehkä sekin kiristää näitä tunnelmia, kun ei oikeasti ole ehtinyt nauttimaan yhtään pelkästään toisen seurasta. Ja hääpäivääkin olisi tiedossa, niin ehkä jotain spessua voisi sitten koittaa sinne kehittää...

Lisäksi aion ehdottomasti käydä treffamassa kummitytön ja onnittelemassa isosiskoa synttäreistä. Eiköhän siinä ole jo monenlaista puuhaa?! Varsinkin kun lomaa ei ole jäljellä enään kuin se vajaa 2 viikkoa!

P.S. Se pahoinvointi-postaus on edelleen tuolla luonnoksissa, kaivaten ehkä vielä hieman hienosäätöä.. Lisäksi mä lupailen lisäillä mahdollisesti näihinkin postauksiin kuvia (tai sitten ihan omina erillisinä postauksinaan..). --> 26.8.2014 vihdoin lisäilty muutamia kuvia