Kaikki alkoi tutulla kaavalla, eli ensimmäisenä kuseksimaan purkkiin ja todeta että liuskatesti näyttää normaalia, kuten viimeksikin. Sitten mittailemaan verenpaineet, jotka poikkesivat edellisestä kerrasta hiukan, mutta olivat kuulemma edelleen normaalit. Paino tuntui lääkäriä erityisesti kiinnostavan, koska tähän mennessä oltiin tultu niin reippaasti alaspäin sen kanssa, mutta nyt oli edistystäkin tapahtunut. Ei ihan huimasti ja ei olla vielä edes lähtöpainossa, mutta reipas 200grammaa on tullut lisää edes.
Kohdunsuu tutkittiin ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka mä oon tätä asiaa ehkä eniten jännittänyt, niin aivan turhaa. Toisaalta tää ei eronnut mitenkään peruskäynnistä gynekologilla, mutta samalla tätä ei edes mieltänyt itse tilanteessa samanlaisen epämiellyttäväksi. Ehkä pää jotenkin asennoituu, että nyt tätä tehdään vauvan takia (+nopeasti se oli ohi). Tämän jälkeen kuunneltiin vielä hieman sydänääniä ja hienostihan se siellä ravasi!
Sitten ihan ehdottomaan lemppariini! Tänään ultrattiin!!! Rakenneultrahan mulla on vasta 9.9. ja olin asennoitunut, että nämä kaksi ultraa tässä on ja siinä se, ellen itse sitten halua yksityiselle halua mennä erikseen. Oli niin mahtavaa nähdä yllättäen miten siitä pienestä pomppivasta pavusta oli tullut oikeasti ihan vauvan näköinen. Se on edelleen ihan hurjan aktiivinen ja koitti pakoilla ultraakin parhaan kykynsä mukaan. Silti mä näin pään, selkärangan, kylkiluut ja sen pompottavan sydämen. Lisäksi nyt kaverilla oli aivan selvät pitkät kädet ja jalat, joilla se huiski menemään! Ihmettelin lääkärille miksen sitten tunne mitään potkuja, kun kaveri siellä riehuu noin kovin, niin sain vaan vastauksen, ettei kaikki tunne vielä tässä vaiheessa..
Eli näillä fiiliksin mä nyt istun himassa, odotan vatsa kurnien kinkkukiusausta uunista ja mietin voisikohan sitä lähteä etsimään taas kaikkea ihanaa vauvalle.. Onnistuneen neuvolareissun ja viimeisen lomapäivän kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti