Enää ei ole kesää jäljellä, mutta onneksi odotankin jo talvea ;)

Niin se alkaa olemaan loma kohta lusittu. Huomenna viimeinen vapaa ja sitten onkin aika palata suoraan iltavuoroon - katotaan miten ämmän käy. Loma meni jotenkin ihan hujauksessa, vaikkei oikeastaan tehty mitään. Kummitytön treffaus jäi väliin, kun kärsin noin viikon verran toistuvasti päänsärystä, niin eipä sitten innostanut istua autossa pitkää pätkää, jos särky taas olisi yllättänyt. Veikkaan kipujen johtuneen huonosta ruokavaliosta ja muutenkin ravinnon vähäisestä määrästä. Nyt alkaa olemaan ruokailut pikkuhiljaa paremmat. En mä varmaan vieläkään tarpeeksi syö, mutta ainakin paremmin kuin tovi sitten. Nyt on himassa jogurtteja, leipää ja hedelmiä, joita koitan napostella. Lisäksi koittanut syödä edes kahdesti lämpimän ruoan päivittäin. Systeri tuli sentään rennosti juhlittua, eli kunnon ruokailut Tampereella The Grillissä! Suosittelen lämpimästi! Ehkä paras pihvi minkä olen koskaan syönyt!

Vauvamaha viikolta 17

Ei reissattu sitten pohjoiseen, mutta ihan riittämiin oli täällä Helsingissäkin. (Sori äiti, nähdään sitten toisella kertaa!!!) Miehen duunipaikalla hääräilin viikon verran, kun hallia on laajennettu ja pääsin siinä sitten maalailupuuhiin. Mukavaa hommaa ja olihan sekin yhdessä tekemistä, kun aamusta saakka purettiin ja maalattiin, sekä illan päätteeksi syötiin ja saunottiin. Hääpäiväkin meni remppaillessa, eikä sekään oikeastaan haittaa. Lahjaksi kun hommasin liput meille Cheekin keikalle perjantaiksi, niin tavallaan se hääpäivä tuli sitten juhlittua stadikalla pari päivää myöhässä. Pakkohan se on myöntää, että vaikken Cheekistä pidä, niin mahtava keikka oli! Aluksi ajattelin, että onhan mieskin kestäny mun mukana rockia kuuntelemassa hämyisissä baareissa, vaikkei tykkää, niin kyllä mäkin yhden Cheekin kestän. Hyvin kestin ja enemmänkin: viihdyin! Oli oikeasti mukavaa!

Mites sitten tämä odotus? Viikko 18+0 ja ei tunnu vieläkään odotukselta!!! En mä tiedä oonko mä vaan niin uuno, mutta vieläkään en tunne mitään potkuja? "Perhosen siiven hipaisuja, nippailuita..." En minä tiedä. Kyllä mä nyt jotain tunnen, mutta tunsin mä ennen raskauttakin. Joskus massua kipristää, joskus tuntuu kuin kuplisi, joskus kramppaa. Joskus syynä on pieru ja joskus se menee ohi ilman että edes tajusi tunteneensa mitään. Ehkä mä vaan odotan siihen asti, että näen monon kuvan vatsan läpi ennen kuin osaan ajatella, että hei nyt potkii.

Vauvalle on tullut hamstrattua jonkun verran taas lisää vaatteita ja tarvikkeita, jonka seurauksena oli nyt jo sitten hankittava lisää säilytystilaa kotiin. Olin ajatellut ettei vielä toviin sellaisia tarvitse miettiä, että ehtiihän sitä viimeistään äitiyslomalla, mutta mun vaatekaapin rajat alkavat tulemaan vastaan, kun se toimii jo nyt myös liinavaatekaappina. Nyt on sitten pari lipastoa hankittuna, joten tilaa on myös syksyn viimoihin tarvittaville huiveille yms. ja toinen lipasto vallan vauvan kamppeille.

Uudet lipastot (ja lamput, mutta kun mun oli ihan pakko!)

Lakanoita, harsoja, bodyjä, housuja, myssyjä, 

haalareita, sukkia...Jopa vaippoja!

Huomenna olisikin sitten ensimmäinen vierailu neuvolan lääkärillä. En tiedä oikein mitä odottaa. Jännittää niin pirusti. Oikeastaan huominen ei kiinnosta yhtään, mutta ehkä saisin kuulla taas vähän sydänääniä?! Toivottavasti ainakin, mutta jos en, niin sitten pitänee malttaa tasan 2viikkoa, jolloin pääsee ultraan taas. Hyvällä onnella sitten selviää, mitähän väriä sitä uskaltaisi lähteä hankkimaan noiden neutraaleiden kaveriksi.. Tärkeintähän se toki ei ole, mutta kyllä se kutkuttaa mieltä, että pitääköhän mun veikkaukset yhtään paikkaansa.