Nuhanenän kaksipiippuinen päivä

Eilisestä neuvolasta ei taaskaan jäänyt juuri mitään mieleen. Mä en tiedä mikä siinä on etten oikein pidä tuosta mun neukkuhoitajasta. Ehkä jotenkin se tyyli jolla se hoitaa asioita, kuten että mainostaa kuinka hyvä systeemi meillä täällä Helsingissä on, kun voi ottaa hoitajaan yhteyttä netin kautta ja hän sitten vastailee viesteihin. No mäpäs otin häneen yhteyttä viime viikolla sairastuttuani, niin hänpä ei koskaan vastannut. Tai kun hän kertoo miten hyvin kaikki on ja kaikki on täydellistä, jota seuraa aina se MUTTA. Masun koko on käyrillä _MUTTA_ se saisi olla kyllä isompikin jo. Paino on noussut maltillisesti, mutta saisi olla jo hieman enemmän. MUTTAMUTTAMUTTA!!! Kaikki hoidetaan neuvolassa ohjeiden mukaan, seurataan lapusta mitä tänään pitää käydä läpi. Kerrotaan että pitäisi varata aika sokerirasitukseen, mutta ei kerrota että mistäs tällainen aika varataan. No onneksi mulla on huomenna aika kättärille, niin kyselen siellä sitten.

Eilen oli muutenkin kumman ristiriitainen päivä. Tosiaan en viihtynyt neuvolassa, mutta ne sydänäänet oli tällä kertaa jotenkin erityisen huumaavat. Lisäksi sain kelaa varten raskaustodistuksen, joka tietty teki mut iloiseksi, sillä olinhan nyt askeleen lähempänä äitiyspakkauksen hypistelyä. Tietenkään siinäkin täytyi tulla mutkia matkaan, nimittäin eihän meidän skanneri tykkää jutella samaa kieltä tuon macin kanssa. Suhasin sitten flunssaisena miehen työpaikalle skannaamaan todistusta. Kotona huomaan skannanneeni oman sairaslomatodistukseni! Thank god, en ollut ehtinyt lähettää sitä! Olisi ne varmaan kelassa ihmetelleet, että mitä hiton tekemistä ylähengitystie infektiolla on äitiyspakkauksen kanssa. Uusi suhaus miehen duuniin, uusi skannailu ja lopulta pääsin laittamaan hakemusta. Tietysti kelan tiedoissa mun osoite oli väärin, jonka seurauksena sain ottaa yhteyttä maistraattiin. Laitoin hakemuksen silti menemään, korjasin vain toimitusosoitteen ja laitoin lisätietoihin, että teillä on vuoden takainen osoite ja tänään sain vastauksen, että paketti tullaan toimittamaan kuitenkin oikeaan osoitteeseen. HUH!



Vastoinkäymisille tarvitsi tietysti hakea hiukan balanssia, niin päädyin Vauvapisteessä käymään pikavisiitillä. Nyt ne ihanista ihanimmat Brion Smilet on varattu ja käyn ne noutamassa lokakuun lopulla. Kuvia en niistä saanut nappailtua, mutta väsäilin sitten pienen kuvakollaasin hankinnoistani metsästämällä kuvat googlesta. Nyt sitten kun niihin Brioihin päädyin, niin päätin myös etten halua tuota Gracon kaukaloa, vaan haluan sen Primon, joka sopii vaunuihin. Niimpä tänään lähti Hobby Hallista tilaukseen Primon turvakaukalo ja telakka, sekä Graco päätyi tori.fi:hin myyntiin.

Näihin mä nyt sitten päädyin: 

-hopea runko

-musta ratas osa

-violetti koppa

-musta Primo -turvakaukalo

Mitähän muuta... Tänään aamulla heräsin kunnon vauvajumppaan. Tähän asti on tuntunut satunnaisia potkuja alavatsalla, mutta nyt oli kyllä täys tohina päällä. Tuntui kuin toinen olisi vetänyt kuperkeikkoja massussa. Tuntui hassulta ja nauratti. Harmi kun Jay on toistaiseksi missannut kaikki nämä masun päälle tuntuneet muksahdukset, ne kun on niin hauskoja. No kyllä se vielä ehtii.. Jos se joskus herää siihen todellisuuteen, että meille on tulossa vauva ;)

Nyt kuitenkin taidan vielä hetkeksi sujahtaa internetin ihmeelliseen maailmaan tutkimaan hoitolaukkuja sekä vaunuihin suojia yms., jonka jälkeen saan lähteä auttamaan ystävää muuttoon. Tai no suureksi avuksi tuskin tällainen nuhainen pallomaha on, mutta voin viedä kantajille limpparia ja tilata pizzaa. Uskokaa pois, arvostaisin itse kun joku tulisi huolehtimaan ruoka- ja juomapuolesta kun itse on muuttoa tehnyt :)

Räkäpää

Tästä tulikin ihan pikkuisen erilainen viikko kuin mitä olin mielessäni kuvitellut. Olisihan mun se pitänyt jo arvata, että flunssa kolkuttelee ovella kun viime viikonloppuna napsahti pitkästä aikaa epämukava vieras tutulle paikalleen ylähuuleen: huuliherpes. Mulla se tulee oikeastaan aina kun olen kipeänä, ei muuten. Nyt poikkeuksellisesti huuli oli turvonnut viime viikon keskiviikkoyönä aivan järkyttävän kokoiseksi, mutta selvisin parilla pienellä rakolla. Paranikin todella nopeasti ja enää huulessa ei ole havaittavissa oikeastaan mitään. Kuitenkin tällä viikolla torstain vastaisena yönä heräilin hirveään kurkkukipuun. En muista koska moista viimeksi olisi ollut. Ravailin läpi yön juomassa ja vessassa, kunnes lopulta löysin Jayn Vicks -rasian. Helpotti yön ajaksi.

Torstai sitten vierähtikin sängyssä koko päivä. Olo paheni tunti tunnilta ja nenä tukkeutui pään täyttyessä räästä. Niistin ja aivastelin minkä kerkisin, josta sitten seurasikin supisteluita. Voi luoja miten tuskaa pärskiä, kun joka kerta vatsa kipeytyy ja kovettuu, sekä kipeä selkä tulee entistä kipeämmäksi. Perjantaina oli tiedossa työpäivä, mutta ilmoitin töihin notta turha vartoilla ja menin käymään työterveyshuollossa. Saikkua tulikin sitten pidempi pätkä kuin mitä oletin ja neuvo, että vaikka olo paranee niin älä mene takaisin töihin, vaan odota sinne maanantain neuvolaan, jossa on hyvä mainita supisteluista.

No tänään on ollut selkeästi parempi päivä, kun eilinenkin meni levossa. Droppeja hiukan hain ja vain pötköttelin, tuijotellen missaamani Hyvät ja Huonot uutiset, sekä ensi viikon Vain elämää. Mä en kyllä tajua mitä niin itkettävää siinä on? Ehkä mä olen kummallinen, mutta mua ei herkistä tuollaiset. Aiemmat kaudet ovat olleet paljon koskettavampia, mutta ei nekään mun mielestä ihan niin nyyhkyjä olleet. Eräs ohjelma jota tuntuu moni äiti tai odottava äiti hehkuttavan on tuo erilaiset äidit. Ei herkistä kyllä sitten edes sen vertaa mitä Vain elämää. Joo, meillä jokaisella on oma tarinamme ja kaikkea, mutta en ole nähnyt vielä yhtäkään Erilaiset äidit -jaksoa mikä olisi herkistänyt hetkeksikään (ei sillä, enpä ole sitä katsonutkaan kuin satunnaisia jaksoja). Eikä mua kosketa millään tavoin se lapsen syntymä, jonka aikana erään ystäväni mukaan viimeistään pitäisi herkistyä. Veikkaan tämän johtuvan siitä, että pidän vain harvoista lapsista ja äideistä. Ylipäätään ihmisten kanssa olen jossain määrin valikoiva :D Tuttuja toki riittää ja osaan minä kohtelias olla ja ei mulla ole tarvetta väheksyä ketään, mutta harvan ihmisen tekemiset kiinnostaa mua oikeasti. Ehkä sen tähden mulla ei täänne blogimaailmaankaan ole kertynyt hirmusti luettavaa :)

Nyt kun tuon tenavan aamujumppa loppui niin taidan käydä ripustamassa pyykit kuivumaan. Mitään suuria suorituksia en viitsi kodin eteen vielä tehdä vaan lepäillä vielä mahdollisimman paljon, mutta voihan tässä samalla nyt edes pyykit ja tiskit hoitaa. Jos sitten tulee fiilis notta ei pysty, niin muuta kuin hyvällä omatunnolla takaisin vällyihin.

P.S. Mun IPhone lagaili eilen viimeisen temppunsa, joten luovutin sen suhteen. Nappasin käyttöön tuon Samsungin Galaxy 4 Zoomin, joten ehkä jatkossa enemmän ja parempia kuvia :)

Tähän mennessä hankittuja... Päivitellään listaa sitten ajan kanssa...

• 6 paria ohuita sukkia, koko 13/15 (uusia)
• 3 paria paksuja sukkia, koko 13/15 (uusia)
• 14 paria ohuita sukkia, koko  ei tiedossa (käytetyt)
• 1 pari villasukkia vastasyntyneelle (uudet)
• 1 pari ohuet töppöset vastasyntyneelle (käytetyt)

• 1 kpl body, koko 50cm (uusi)
• 4 kpl bodyja, koko 50cm (käytetyt)
• 12 kpl bodyjä, koko 56cm (uusia)
• 4 kpl bodyjä, koko 56cm (käytetyt)
• 12 kpl bodyjä, koko 62-68cm (uusia ja käytettyjä)

• 1 kpl unihaalari vastasyntyneelle
• 4 kpl unihaalaria 56cm
• 2 kpl housuja, koko 50cm (uusia)
• 2 kpl housuja, koko 50cm (käytetyt)
• 2 kpl sukkiksia, koko 50cm (käytetyt)
• 1 kpl housuja, koko 56cm (uusi)
• 3 kpl sukkiksia, koko 60cm (käytetyt)
• 7kpl potkiksia yms, koko 60-68 (käytetyt)

• 2 kpl myssyjä (uusi ja käytetty)
• 1 kpl kypärämyssyjä
• 4 paria ohuita tumppuja
• 1 kpl paksuhko haalari, koko 50cm (käytetty)
• 1 kpl pörröinen nallehaalari tumpuilla, koko 56cm (käytetty)
• 1 kpl neulehaalari, koko 56 (uusi)
• 1 kpl kaukalopussi, koko 62-68 (uusi)

• 2 pkt pussilakana & tyynyliina
• 3 kpl aluslakanoita
• 1 kpl äitiyspakkauksen makuupussi
• 1 kpl vauvan peitto
• 16 kpl isoja harsoja
• 1 pkt libero-vaippoja, koko 1
• 2 kpl tutteja
• 2 kpl tuttipulloja
• 1 kpl helistin
• 1 kpl minion-lelu
• 1 kpl pehmolelu pupu
• 1 pari tumpun pidikkeitä
• 1 kpl tuttinauhoja

• Kehto (äidin mummon vanha)
• Gracon turvakaukalo ja telakka

Same, but not the same..

Elämä on nykyään kummallista. Jotenkin se on niin samanlaista kuin ennenkin ja toisaalta ihan erilaista. Ultra- ja neuvola-päivinä erilaisuus ja uusi elämä korostuu. Sitten taas arjessa sitä touhuaa suunnilleen samoja asioita ja joitain asioita kun ei voi enää tehdäkään, niin sitten sitä on hieman kujalla että "mitäs tässä nyt tapahtuu"..

Harsot ja unipussi NameIt:istä.

 Tarttui sieltä mukaan muutama yökkärikin ;)

Toisinaan tuntuu, että maha ei kasva ja mikään ei muutu. Sitten menet töihin ja työkaverit huolehtivat että jaksathan varmasti ja ethän nyt rasita itseäsi liikaa. Samaan aikaan itsestä tuntuu tyhmältä kun haluaisi tehdä kaiken kuten ennenkin, mutta nyt on vaan pakko kuunnella kehoa eri tavalla kuin ennen. Ennen saatoin nostella painavia laatikoita, tietäen että skolioosin rasittama selkä ei tykkää, mutta jotenkin sen kesti. Sitä otti vähän vahvempaa droppia tai ehkä jopa saikkupäiviä, jollei muuten pärjännyt. Nyt tietää, että sen selän on kestettävä ja sitä ei oikeasti saa rasittaa ylimääräisiä. Pitkä tie vielä kuljettavana ja lisäkiloa kannettavana 24/7. Mömmöjä ei uskalla nappailla kuten ennen ja sairaslomakaan ei houkuta, kun tietää että pian sitä joutuu (saa olla, kuinka vaan) kotona oikein urakalla. Outoa yrittää oikeasti nauttia jokaisesta päivästä töissä :DDD

Maha 20+4

Shoppailuintoiluni vaan senkun jatkuu. Ehkä se on jotenkin mun tapani tehdä tästä konkreettisempaa, kun tuo maha näyttää mielestäni edelleen pelkältä siideri/hiilari/kesäloma pöhöttyneeltä. No onneksi siihen asti on tosiaan näitä muita tapoja tehdä asiaa konkreettiseksi, kuten järjestellä vauvan tavaroita laatikoihin, ostella kaikkea pientä, selailla vaunu-esitteitä ja lukea vauvalehtiä. Miten hitossa tässä pitäisi jaksaa odottaa muka tammikuun lopulle, kun on nyt jo näin kärsimätön :D

Rakenneultra

Nyt se puoliväli on virallisesti saavutettu, eli 20+0. Näin väittää ainakin mun vau.fi:n sovellus puhelimessa, sekä kätilö tänään rakenneultrassa. Mä en noista viikoista ja päivistä pysy edelleenkään perässä, joten onneks on olemassa noi sovellukset jotka pitävän suunnilleen ajantasalla.

En ainakaan tajunnut jännittäväni koko rakenneultraa, jotenkin pidin sitä vain ultrana muiden joukossa ja ihmettelin haloota, jota facebookin vauva-ryhmissä asiasta tuntuu olevan. Yöllä vasta tulin töistä kotiin, joten yöunet jäivät ihan minimaaliseksi, mutta jotenkin sen pystyi sietämään kun tällä kertaa Jay lähti kättärille mukaan, niin eipä sekään sen enempää unta saanut. Ehkä eniten jännitti osaako Jay käyttäytyä. Sillä kun on tapana heittää mitä huonompaa läppää, mitä huonompaan aikaan. Tämä päivä tuntui olevan poikkeus, muutamaa pikkuvitsiä lukuunottamatta, mutta hemmetin hyvä niin...

Ultran jälkeiset yökkäri- ja 

myssyhankinna KappAhlilta.

Kätilö oli eri kuin 12viikolla np-ultrassa. Tämä jakoi niin paljon infoa, etten meinannut mukana pysyä. Näin pitkä sääriluu ja näin pitkä joku luu ja tossa on varpaat.. joo kymmenen.. ja sormet... Myös kymmenen.. Kallo on siro, helpottaa synnytystä. Leuka on ehjä. Sydänkin saatiin kuvattua ja molemmat kammiot katottua että sykkivät samaan tahtiin. Vauva oli kyllä vakaasti sitä mieltä, että muahan ei kuvailla, joten niin mun mahaa sitten tökittiin ultraääni-masiinalla ja asentoa jouduin vaihtelemaan kyljeltä toiselle ja taas selälleen jne. ennen kuin saatiin kuvat. Ei mitään rakenteellisia vikoja siis.

 Ultrakuvat viikolta 20 ja taaempana viikolta 12. 

Kehykset löysin tänään Anttilasta.

No kuten arvata varmaan saattaa, niin sukupuoli ei ainakaan vielä selvinnyt. Tyyppi oli päättänyt hengata kippurassa ja olla vilauttamatta mitään. Kätilö joutui jälleen kerran taas tökkimään mahaa oikein urakalla, että kaveri olisi vaihtanut asentoa ja paljastanut jotakin, mutta ei. Ainoastaan nyrkin iskuja sateli takaisin. Ei saatu edes pientä arvausta, ei minkäänlaista viitettä, mutta toisaalta sekään ei haittaa. Jotenkin tieto siitä että kaikki on oikeasti kunnossa, se vaan riittää. Neuvolan jälkeen oli siis pakko tulla kotiin ottamaan pienet torkut sillä vatsa tuntui olevan kovilla, kun puolituntia oli tullut iskua sisältä ja päältä.

Vaunuviidakossa ilman opasta tai karttaa! APUA!

Päätin tänään mennä katsomaan ja testaamaan lastenvaunuja, kun koko eilisen illan ja yön vietin vaunujen maailmassa kunnes uni lopulta vei voiton. Jostain syystä suurimman vaikutuksen muhun on tällä hetkellä tehnyt Brion Smile -yhdistelmävaunut ja varsinkin se violetti väri. Vielähän en siis tiedä kumpaa tässä odotellaan, mutta mielestäni violetti kävisi hyvin kummalle vaan.

Brio Smile ja ihana violetti väri <3

Suuntasin siis Vantaan lastentarvike -liikkeeseen, jossa ajattelin tutustuvani tarkemmin kyseisiin vaunuihin, jotta sitten en suotta rakastaisi niitä vaunuja, jos ne vaikkapa osoittautuisi ihan huonoiksi. Hommaan tulikin heti mutka matkaan, kun kyseisestä liikkeestä ei löytynyt Brioa. Tutustuin sitten muutamaan muuhun merkkiin ja nythän mä olen normaalia enemmän sekaisin. Jotenkin vaunujen hankkiminen on niin hiton iso asia, että mä en tiedä yhtään miten toimia.

Aiemmin mun elämän suurimpiin hankintoihin on oikeastaan kuulunut vain auto ja sen hankkiminen on tähän verrattuna todella helppoa. Mulla on mies, joka tietää autoista todella paljon ja mukava ex, joka on varaosamyyjä, jolta sopii myös kysellä mitkä osat on halpoja, mihin autoihin tulee kalliita remppoja, mitkä merkit kannattaa heti unohtaa ja missä on potentiaalia. Kummallekin voi linkittää nettiauton löytöjä ja kumpikin ilmoittaa aika samankaltaisia mielipiteitä, joihin on helppo luottaa. Tästä syystä mulle on osunut hyvinkin luotettavia autoja, joihin ei ole tarvinnut isompia ja kalliimpia remppoja tehdä.

Graco Evo ja tylsin mahdollinen väri

Mites sitten vaunujen kanssa? Vaunuista ei voi sanoa yhtä tiettyä hyvää ja luotettavaa merkkiä. Tai siltä ainakin tuntuu kun keskustelupalstoja seuraa ja kokemuksia lukee. Jokaisella tuntuu olevan se mieluisin merkki ja siitä ne hyvät tai huonot muistot. Jokainen kyydittävä on erilainen, samoin kuin ympäristö jossa kyyditään. Olen koittanut kysyä ystäviltä neuvoa. Yksi sanoo että pitää luotettavimpana Emmaljungaa tai Bugaboon. Toinen kehuu Britaxia. Kolmas muistuttaa että ilmakumi renkaat pitää heti unohtaa, vaikka onhan ne ehkä kevyemmät työntää, mutta mitäs jos kumi puhkeaa. Samaan hengenvetoon myyjä suosittelee kolmea eri merkkiä, neljää eri mallia ja pää on ihan sekaisin!

Varsin potentiaalinen vaihtoehto tämä Nico <3

Tällä hetkellä mä oikeastaan puntaroin kolmen eri vaunumerkin välillä. Tosiaan edelleen se Brio on kovasti mielessä ja siihen haluan ehdottomasti mennä tutustumaan, jahka löydän liikkeen joka sitä myy. Lisäksi tutustuin Vantaalla Gracon Evoihin, jotka houkuttaa ihan vain jo sen puolesta että meillä on hankittuna Gragon turvakaukalo. Ainoana miinuksena mietin pieniä etupyöriä talvella... Ja sitten se kolmas ja eniten kysymyksiä herättävä rakkaus on Bebetton Nico Pluss -vaunut. Kokonaisuus oli niissä hiton kattava ja pakettihinta kohtuullinen. Lisäksi ne tuntuivat helpoilta purkaa ja kasata, sekä tukevilta työntää. Myös vaunukoppa oli tilava ja värejä oli tarjolla hurjasti, toisin kuin esin Gragon Evoon. Nicoissa oli myös isot renkaat ja kokonaisuudessaan vaikuttivat laadukkaammilta kuin esim Evo. Tutustuin myös Britaxin Affinityihin ja Bebetton muihin vaunuihin, mutta ne ei jäänyt niin mieleen kuin nämä aiemmin mainitsemani.

Affinityt.. Jotka ei muuten näytä hullummilta

 violetteina, kun kuvia selasin googlella ;)

Miten tämä vauvan hankinta voikaan olla näin iso töistä? Ainakin aivotyön määrä on ihan käsittämätön!

Kotoisaa vapaapäivää vain

Ensimmäinen vapaapäivä sitten töihin paluun. Voin kertoa, että tulee kyllä nää vapaat nykyään niin tarpeeseen, sillä vaikkei 5päivää töissä olletkaan mitenkään super-raskaita, niin selkeästi sitä kaipaa itse enemmän aikaa ja lepoa jo nyt. Onneksi esimieheni on jo ihan asennoitunut, että viimeistään joulukuun alussa jäisin töistä viettämään ylityövapaita ja talvilomaa, josta sitten siirtyisin äippälomalle. Kelpaa!

Suuria suunnitelmia oli lähteä ostamaan kippoja ja kuppeja ystävän häihin, mutta valitettavasti löffäys ja siivous veivät voiton tällä kertaa, joten ehkäpä sitten huomenna. En jaksa, enkä halua ottaa mitään hirveää stressiä noista häistä ja polttareista, vaan tehdä juuri sen oman jaksamiseni mukaan. Täytyy vaan toivoa, että ymmärrystä löytyy oikeasti, eikä pelkkää sanahelinää..

Fuduja ei edelleenkään tunnu, mikä on ehkä hiukan tylsää, kun olin oikeasti asennoitunut että nyt tuntuisi jo. No vatta kasvaa ja tissit on kipeet, eiköhän siinä ole raskausoireita ihan tarpeeksi. Myös shoppailuintoni voisin mielelläni laittaa raskausoireiluksi, sillä muuten tässä pitänee oikeasti alkaa miettimään näitä ostosteluita... Tälläkin viikolla olen ostanut itselleni jo 5kengät, 10paitaa/neuletta, yhdet farkut ja lisäksi aikamoisen läjän vauvan vaatteita. Puolustuksekseni haluan sanoa, että rahaa olen silti polttanut noin 200€, joka ei mielestäni ole paljon ostosten määrään nähden ja myös sen että viime vuoden syysvaatteet ei vaan istu enää päälle, joten enhän mä enää voi kulkea kesätopeissakaan.

Nyt taidan palata tuonne lipaston luokse ja jatkaa inventaariota vauvan tarvikkeista. Jonkinlaista listaa suunnittelin tsekkaavani, niin tietää sitten ainakin mitä ei enää osteta ja mitä vielä ehdottomasti tarvitaan tammikuuksi..

-Tiki-

P.S. Nyt mummukin jo tietää, joten uskaltaisikohan sitä julkaista jotain jo facessa...