Tästä tulikin ihan pikkuisen erilainen viikko kuin mitä olin mielessäni kuvitellut. Olisihan mun se pitänyt jo arvata, että flunssa kolkuttelee ovella kun viime viikonloppuna napsahti pitkästä aikaa epämukava vieras tutulle paikalleen ylähuuleen: huuliherpes. Mulla se tulee oikeastaan aina kun olen kipeänä, ei muuten. Nyt poikkeuksellisesti huuli oli turvonnut viime viikon keskiviikkoyönä aivan järkyttävän kokoiseksi, mutta selvisin parilla pienellä rakolla. Paranikin todella nopeasti ja enää huulessa ei ole havaittavissa oikeastaan mitään. Kuitenkin tällä viikolla torstain vastaisena yönä heräilin hirveään kurkkukipuun. En muista koska moista viimeksi olisi ollut. Ravailin läpi yön juomassa ja vessassa, kunnes lopulta löysin Jayn Vicks -rasian. Helpotti yön ajaksi.
Torstai sitten vierähtikin sängyssä koko päivä. Olo paheni tunti tunnilta ja nenä tukkeutui pään täyttyessä räästä. Niistin ja aivastelin minkä kerkisin, josta sitten seurasikin supisteluita. Voi luoja miten tuskaa pärskiä, kun joka kerta vatsa kipeytyy ja kovettuu, sekä kipeä selkä tulee entistä kipeämmäksi. Perjantaina oli tiedossa työpäivä, mutta ilmoitin töihin notta turha vartoilla ja menin käymään työterveyshuollossa. Saikkua tulikin sitten pidempi pätkä kuin mitä oletin ja neuvo, että vaikka olo paranee niin älä mene takaisin töihin, vaan odota sinne maanantain neuvolaan, jossa on hyvä mainita supisteluista.
No tänään on ollut selkeästi parempi päivä, kun eilinenkin meni levossa. Droppeja hiukan hain ja vain pötköttelin, tuijotellen missaamani Hyvät ja Huonot uutiset, sekä ensi viikon Vain elämää. Mä en kyllä tajua mitä niin itkettävää siinä on? Ehkä mä olen kummallinen, mutta mua ei herkistä tuollaiset. Aiemmat kaudet ovat olleet paljon koskettavampia, mutta ei nekään mun mielestä ihan niin nyyhkyjä olleet. Eräs ohjelma jota tuntuu moni äiti tai odottava äiti hehkuttavan on tuo erilaiset äidit. Ei herkistä kyllä sitten edes sen vertaa mitä Vain elämää. Joo, meillä jokaisella on oma tarinamme ja kaikkea, mutta en ole nähnyt vielä yhtäkään Erilaiset äidit -jaksoa mikä olisi herkistänyt hetkeksikään (ei sillä, enpä ole sitä katsonutkaan kuin satunnaisia jaksoja). Eikä mua kosketa millään tavoin se lapsen syntymä, jonka aikana erään ystäväni mukaan viimeistään pitäisi herkistyä. Veikkaan tämän johtuvan siitä, että pidän vain harvoista lapsista ja äideistä. Ylipäätään ihmisten kanssa olen jossain määrin valikoiva :D Tuttuja toki riittää ja osaan minä kohtelias olla ja ei mulla ole tarvetta väheksyä ketään, mutta harvan ihmisen tekemiset kiinnostaa mua oikeasti. Ehkä sen tähden mulla ei täänne blogimaailmaankaan ole kertynyt hirmusti luettavaa :)
Nyt kun tuon tenavan aamujumppa loppui niin taidan käydä ripustamassa pyykit kuivumaan. Mitään suuria suorituksia en viitsi kodin eteen vielä tehdä vaan lepäillä vielä mahdollisimman paljon, mutta voihan tässä samalla nyt edes pyykit ja tiskit hoitaa. Jos sitten tulee fiilis notta ei pysty, niin muuta kuin hyvällä omatunnolla takaisin vällyihin.
P.S. Mun IPhone lagaili eilen viimeisen temppunsa, joten luovutin sen suhteen. Nappasin käyttöön tuon Samsungin Galaxy 4 Zoomin, joten ehkä jatkossa enemmän ja parempia kuvia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti