Nuhanenän kaksipiippuinen päivä

Eilisestä neuvolasta ei taaskaan jäänyt juuri mitään mieleen. Mä en tiedä mikä siinä on etten oikein pidä tuosta mun neukkuhoitajasta. Ehkä jotenkin se tyyli jolla se hoitaa asioita, kuten että mainostaa kuinka hyvä systeemi meillä täällä Helsingissä on, kun voi ottaa hoitajaan yhteyttä netin kautta ja hän sitten vastailee viesteihin. No mäpäs otin häneen yhteyttä viime viikolla sairastuttuani, niin hänpä ei koskaan vastannut. Tai kun hän kertoo miten hyvin kaikki on ja kaikki on täydellistä, jota seuraa aina se MUTTA. Masun koko on käyrillä _MUTTA_ se saisi olla kyllä isompikin jo. Paino on noussut maltillisesti, mutta saisi olla jo hieman enemmän. MUTTAMUTTAMUTTA!!! Kaikki hoidetaan neuvolassa ohjeiden mukaan, seurataan lapusta mitä tänään pitää käydä läpi. Kerrotaan että pitäisi varata aika sokerirasitukseen, mutta ei kerrota että mistäs tällainen aika varataan. No onneksi mulla on huomenna aika kättärille, niin kyselen siellä sitten.

Eilen oli muutenkin kumman ristiriitainen päivä. Tosiaan en viihtynyt neuvolassa, mutta ne sydänäänet oli tällä kertaa jotenkin erityisen huumaavat. Lisäksi sain kelaa varten raskaustodistuksen, joka tietty teki mut iloiseksi, sillä olinhan nyt askeleen lähempänä äitiyspakkauksen hypistelyä. Tietenkään siinäkin täytyi tulla mutkia matkaan, nimittäin eihän meidän skanneri tykkää jutella samaa kieltä tuon macin kanssa. Suhasin sitten flunssaisena miehen työpaikalle skannaamaan todistusta. Kotona huomaan skannanneeni oman sairaslomatodistukseni! Thank god, en ollut ehtinyt lähettää sitä! Olisi ne varmaan kelassa ihmetelleet, että mitä hiton tekemistä ylähengitystie infektiolla on äitiyspakkauksen kanssa. Uusi suhaus miehen duuniin, uusi skannailu ja lopulta pääsin laittamaan hakemusta. Tietysti kelan tiedoissa mun osoite oli väärin, jonka seurauksena sain ottaa yhteyttä maistraattiin. Laitoin hakemuksen silti menemään, korjasin vain toimitusosoitteen ja laitoin lisätietoihin, että teillä on vuoden takainen osoite ja tänään sain vastauksen, että paketti tullaan toimittamaan kuitenkin oikeaan osoitteeseen. HUH!



Vastoinkäymisille tarvitsi tietysti hakea hiukan balanssia, niin päädyin Vauvapisteessä käymään pikavisiitillä. Nyt ne ihanista ihanimmat Brion Smilet on varattu ja käyn ne noutamassa lokakuun lopulla. Kuvia en niistä saanut nappailtua, mutta väsäilin sitten pienen kuvakollaasin hankinnoistani metsästämällä kuvat googlesta. Nyt sitten kun niihin Brioihin päädyin, niin päätin myös etten halua tuota Gracon kaukaloa, vaan haluan sen Primon, joka sopii vaunuihin. Niimpä tänään lähti Hobby Hallista tilaukseen Primon turvakaukalo ja telakka, sekä Graco päätyi tori.fi:hin myyntiin.

Näihin mä nyt sitten päädyin: 

-hopea runko

-musta ratas osa

-violetti koppa

-musta Primo -turvakaukalo

Mitähän muuta... Tänään aamulla heräsin kunnon vauvajumppaan. Tähän asti on tuntunut satunnaisia potkuja alavatsalla, mutta nyt oli kyllä täys tohina päällä. Tuntui kuin toinen olisi vetänyt kuperkeikkoja massussa. Tuntui hassulta ja nauratti. Harmi kun Jay on toistaiseksi missannut kaikki nämä masun päälle tuntuneet muksahdukset, ne kun on niin hauskoja. No kyllä se vielä ehtii.. Jos se joskus herää siihen todellisuuteen, että meille on tulossa vauva ;)

Nyt kuitenkin taidan vielä hetkeksi sujahtaa internetin ihmeelliseen maailmaan tutkimaan hoitolaukkuja sekä vaunuihin suojia yms., jonka jälkeen saan lähteä auttamaan ystävää muuttoon. Tai no suureksi avuksi tuskin tällainen nuhainen pallomaha on, mutta voin viedä kantajille limpparia ja tilata pizzaa. Uskokaa pois, arvostaisin itse kun joku tulisi huolehtimaan ruoka- ja juomapuolesta kun itse on muuttoa tehnyt :)